Arpien toipuminen ja normaalin elämän aloittaminen, melkein 2kk leikkauksesta

Ajattelin odotuttaa hiukan tätä seuraavaa postiani, jotta näkisitte oikeasti eron toipumisprosessissa. Kävin kontrollikäynnillä kirurgin luona muutama viikko sitten, ja hän oli sitä mieltä että toipuminen on sujunut melkeinpä tavallista vauhdikkaammin. Vastaanotolla näin myös nämä paljonpuhutut kuvat, jotka otettiin ennen leikkausta, mutta pitkällisen vänkäämisenkään jälkeen en saanut neuvoteltua niitä itselleni; heillä on kuulemma periaatteena se, ettei kuvia luovuteta potilaille leikkauksen jälkeen, koska muuten niitä saisi olla lähettämässä joka toiselle kävijälle. Todella ärsyttävää, mutta ei sille nyt enää oikein mitään voi. Jospa saisimme tänne jossain vaiheessa toisen kokemuksen tubulaaristen rintojen korjauksesta, kuvien kera..

Joka tapauksessa, tässä nyt lähikuvaa arvista n. 7 viikkoa leikkauksesta:

Aika nätisti ovat vaalentuneet ja tasoittuneet jo nyt. Yhden tikinpään jouduin nyppäämään pois oikeasta nännistä, kun pisti ikävästi liiveihin, muuten tuntuvat sulaneen pois. Näin kesällä vaan täytyy olla _hyvin_ varovainen auringon kanssa, ettei pääse tummentamaan arpia; jostakin luin, että säteet läpäisevät uimapuvun kangastakin sen verran että olisi parempi peittää leikkauskohta esimerkiksi teipein, kankaan lisäksi. Tiedä siitä sitten, mutta parempi olla liian varovainen kuin kärsiä turhaan tummentuneista arvista.

Minkäänlaisia kipuja ei ole ollut. Vasen rinta on edelleen hiukan tunnoton alapuolelta, mutta nännissä tunto on palautunut täysin normaaliksi. Kävin ostamassa supertukevat juoksuliivit, ja olen käynyt lenkillä muutaman kerran viikossa; kaikki on sujunut sen suhteen mukavasti. Kirurgi varoitti, ettei ensimmäisien kuukausien aikana kannata ihan mitään potkunyrkkeilyä alkaa harrastamaan tai mitään sellaista, missä rintoihin kohdistuisi iskuja tai painetta (kaikki sellaiset liikkeet, missä ne litistyvät maata vasten, on syytä unohtaa hetkeksi) eikä nyt juoksemistakaan voi suositella joka päivä. Oman fiilis on kuitenkin se paras indikaattori. Itse olen treenaillut punttien kanssa varovaisesti jo toisesta viikosta lähtien, ja viime viikolla aloitin punnerrukset ja muut liikkeet, jotka kohdistuvat myös rintalihakseen. Tuntuu täysin normaalilta (mitä nyt olen hiukan ruikuttanut hiipuneen kunnon ja lihasvoiman perään) ja kohtapuoliin ajattelin aloittaa taas kovasti kaipaamani bodympumpinkin.

Tässä kuva edestä:

Kirurgi itsekin totesi tarkastuksessa, että vasen on hiukan pienempi kuin oikea, myös kuvista voi nähdä hienoisen eron. Hän jopa mainitsi, että uusintaleikkaus on mahdollinen, mutta lähinnä nauratti ajatus moisesta; minusta pieni kokoero tekee niistä entistä luonnollisemman näköiset, enkä missään nimessä lähtisi sörkkimään nännejä uudestaan. Lisäksi ero ei ole enää ollenkaan niin suuri kuin pari viikkoa sitten, ja voi olla että se tasoittuu vielä kolmen kuukauden rajapyykkiä lähestyttäessä entisestään. Rintaliivien kanssa kun kiristää toista olkainta sentin tiukemmaksi, niin asiaa ei huomaa ollenkaan.

Huvittavin "ongelma" toipumisprosessissa on ollut nukkuminen. Kirurgi sanoi, että voin jättää öiset tukiliivit pois 6 viikkoa leikkauksesta. Nyt olen sitten nukkunut suunnilleen viikon ilman liiveja, mutta tuntuu jotenkin ihan kamalan alastomalta! Näin parina yönä painajaisiakin siitä, että aamulla rinnat olivat siirtyneet ihan vääriin paikkoihin, hehheh. Viime yönä oli pakko laittaa liivit päälle, ja ah kun tuntui taas tuetulta ja mukavalta :-) Toivottavasti pääsen tästä neuroosista jossain vaiheessa eroon.

Laittelen lisää kuvia lähempänä kolmea kuukautta. Katsotaan mitä kesä ja aurinko tuovat tullessaan arpien suhteen!