5kk leikkauksesta - kokovartalokuva

Tässä nyt sitten tämän lähes 5kk rajapyykin kunniaksi muutaman kokovartalokuva, kun niitä on kovasti kyselty. Toivottavasti hahmotatte näistä paremmin rintojen koon suhteessa vartalooni, varsin maltillisethan ne nimittäin ovat:

Arvet ovat parantuneet ok eikä minkäänlaisia kovettumia ole ilmestynyt. Ehkä näin jälkiviisaana olisi voinut kirurgilta leikkauspäivänä kysyä, josko nännejä olisi voinut vielä hiukan pienentää ja asettaa "ylemmäs" rinnalle.. Mutta kyllä kelpaavat vallan mainiosti näinkin. Ehkä parempikin etteivät ole ihan täydelliset, luonnollisempi olo. Mitäs mieltä olette, nyt melkein kokovartalokuvankin nähneinä. Sopusuhtaiset ne ainakin ovat.

Arpien toipuminen ja normaalin elämän aloittaminen, melkein 2kk leikkauksesta

Ajattelin odotuttaa hiukan tätä seuraavaa postiani, jotta näkisitte oikeasti eron toipumisprosessissa. Kävin kontrollikäynnillä kirurgin luona muutama viikko sitten, ja hän oli sitä mieltä että toipuminen on sujunut melkeinpä tavallista vauhdikkaammin. Vastaanotolla näin myös nämä paljonpuhutut kuvat, jotka otettiin ennen leikkausta, mutta pitkällisen vänkäämisenkään jälkeen en saanut neuvoteltua niitä itselleni; heillä on kuulemma periaatteena se, ettei kuvia luovuteta potilaille leikkauksen jälkeen, koska muuten niitä saisi olla lähettämässä joka toiselle kävijälle. Todella ärsyttävää, mutta ei sille nyt enää oikein mitään voi. Jospa saisimme tänne jossain vaiheessa toisen kokemuksen tubulaaristen rintojen korjauksesta, kuvien kera..

Joka tapauksessa, tässä nyt lähikuvaa arvista n. 7 viikkoa leikkauksesta:

Aika nätisti ovat vaalentuneet ja tasoittuneet jo nyt. Yhden tikinpään jouduin nyppäämään pois oikeasta nännistä, kun pisti ikävästi liiveihin, muuten tuntuvat sulaneen pois. Näin kesällä vaan täytyy olla _hyvin_ varovainen auringon kanssa, ettei pääse tummentamaan arpia; jostakin luin, että säteet läpäisevät uimapuvun kangastakin sen verran että olisi parempi peittää leikkauskohta esimerkiksi teipein, kankaan lisäksi. Tiedä siitä sitten, mutta parempi olla liian varovainen kuin kärsiä turhaan tummentuneista arvista.

Minkäänlaisia kipuja ei ole ollut. Vasen rinta on edelleen hiukan tunnoton alapuolelta, mutta nännissä tunto on palautunut täysin normaaliksi. Kävin ostamassa supertukevat juoksuliivit, ja olen käynyt lenkillä muutaman kerran viikossa; kaikki on sujunut sen suhteen mukavasti. Kirurgi varoitti, ettei ensimmäisien kuukausien aikana kannata ihan mitään potkunyrkkeilyä alkaa harrastamaan tai mitään sellaista, missä rintoihin kohdistuisi iskuja tai painetta (kaikki sellaiset liikkeet, missä ne litistyvät maata vasten, on syytä unohtaa hetkeksi) eikä nyt juoksemistakaan voi suositella joka päivä. Oman fiilis on kuitenkin se paras indikaattori. Itse olen treenaillut punttien kanssa varovaisesti jo toisesta viikosta lähtien, ja viime viikolla aloitin punnerrukset ja muut liikkeet, jotka kohdistuvat myös rintalihakseen. Tuntuu täysin normaalilta (mitä nyt olen hiukan ruikuttanut hiipuneen kunnon ja lihasvoiman perään) ja kohtapuoliin ajattelin aloittaa taas kovasti kaipaamani bodympumpinkin.

Tässä kuva edestä:

Kirurgi itsekin totesi tarkastuksessa, että vasen on hiukan pienempi kuin oikea, myös kuvista voi nähdä hienoisen eron. Hän jopa mainitsi, että uusintaleikkaus on mahdollinen, mutta lähinnä nauratti ajatus moisesta; minusta pieni kokoero tekee niistä entistä luonnollisemman näköiset, enkä missään nimessä lähtisi sörkkimään nännejä uudestaan. Lisäksi ero ei ole enää ollenkaan niin suuri kuin pari viikkoa sitten, ja voi olla että se tasoittuu vielä kolmen kuukauden rajapyykkiä lähestyttäessä entisestään. Rintaliivien kanssa kun kiristää toista olkainta sentin tiukemmaksi, niin asiaa ei huomaa ollenkaan.

Huvittavin "ongelma" toipumisprosessissa on ollut nukkuminen. Kirurgi sanoi, että voin jättää öiset tukiliivit pois 6 viikkoa leikkauksesta. Nyt olen sitten nukkunut suunnilleen viikon ilman liiveja, mutta tuntuu jotenkin ihan kamalan alastomalta! Näin parina yönä painajaisiakin siitä, että aamulla rinnat olivat siirtyneet ihan vääriin paikkoihin, hehheh. Viime yönä oli pakko laittaa liivit päälle, ja ah kun tuntui taas tuetulta ja mukavalta :-) Toivottavasti pääsen tästä neuroosista jossain vaiheessa eroon.

Laittelen lisää kuvia lähempänä kolmea kuukautta. Katsotaan mitä kesä ja aurinko tuovat tullessaan arpien suhteen!

Viikko 4: leikkauksesta toipuminen aikataulussa

No niin, nyt on sitten mennyt se tasan kuukausi leikkauksesta, ja käsittääkseni paranemiseni on edistynyt varsin mainiosti. Tässä heti tilannekuvat nykyisestä olemuksesta:

Salamavalossa

Vasen

Oikea

Nänneistä otin teipit pois muutama päivä sitten, kun vaihdon yhteydessä huomasin että oikeassa rinnassa oli yhteen tikkisolmun entiseen reikään tullut valkoista möhnää. Suihkuttelin sitten sen vaan puhtaaksi, ja jo yön aikana reikä oli kuivunut ja töhnää ei sen jälkeen ole ilmestynyt takaisin. Luulen, että johtui ihan ilman puutteesta, oli varmaan jotenkin alkanut vähän mätiä. Millään tavalla ei tosin ollut kipeä, eli oikeastaan hyvä että älysin vaihtaa teipit kun ei sitä muuten varmaan olisi edes huomannut. Tänään nyppäsin nänneistä suurimman osan näkyvistä solmuista ja ruvista pois, ei sattunut sekään yhtään eikä arpi tuntunut siitä ärtyvän millään tavalla. En viitsi enää laittaa teippejä päälle, ilma tuntuu parantavan huomattavasti nopeammin; mutta huomenna ajattelin mennä kysymään apteekista arven liikakasvua ehkäisevää voidetta; sitä varmaankin jo voi rauhassa levitellä kun ei noissa enää ole mitään avonaisia haavoja:

Aika kivasti ovat parantuneet, ja onneksi nännissäni on sen verran pigmenttiä että arpi häviää sinne suhteellisen hyvin. Molempien nännien alla on hassu, ruskea alue (näkyy paremmin alemmassa kuvassa); en ole vielä päässyt selvyyteen siitä, onko se mustelma vai onko nänni ommeltu reunan sisäpuolelta. Enää nännejä ei onneksi särje ollenkaan, ne ovat vain aika kosketusherkät vieläkin ja varsinkin kylmälle helposti altistuvat, eteenkin tuo vasen jossa tunto on herkempi.

Toissapäivänä kävin myös ostamassa ihan oikeat rintaliivit. Menin takaisin Sokokselle, ja onnekseni siellä sattui olemaan sama ihana, sympaattinen naismyyjä kuin viimeksikin. Hän vieläpä muisti minut edellisestä kerrasta! Yhdessä sovitettiin useita malleja ja muutamaa eri kokoa, ihan mieletöntä oli kyllä näin lähempänä kolmeakymppiä ensimmäistä kertaa katsoa omia rintoja toppaamattomissakin liiveissä :-) Tulimme siihen tulokseen, että kokoni tosiaan on se 70D; saattaa olla että myös 65E tai 75C menisi joissain tapauksissa mallista riippuen. Tärkeintä on, että kaari menee kunnolla kainaloon asti eikä jää yhtään painamaan kudosta tai implanttia. Parhaat liivit olivat ehdottomasti Triumphin Amourettet, koko 70D; tukevat ihan mielettömän hyvin eivätkä tunnu päällä yhtään:

Myyjä sanoi, että implantin muoto vaikuttaa liivien valintaan; ei pelkästään siksi, että silikonirinta vaatii yleensä kokoa suuremman liivin mutta anatominen ja pyöreä implantti tarvitsevat ihan erilaista tukea. Minulle ei esimerkiksi sopinut yksikään sellainen malli, jossa kaari olisi ollut kovin syvä U, mutta kaikki jossa oli laakeampi kuppi istuivat ihan täydellisesti. Ostin näiden lisäksi yhdet Calvin Kleinin olkaimettomat, mutta päätin jättää tuhlailun sikseen ja suunnistin seuraavaksi Lindexille ja H&M:iin, josta mukaan tarttuivat nämä vaaleanpunaiset C75 liivit:

Ongelmaksi muodostui oikeastaan lopulta kokoni ja push-up mallit, eikä useampia liivejä löytynyt. Onkin nimittäin aika hankalaa löytää 70D koon liivejä kaupasta, joka ei varsinaisesti keskity alusvaatteisiin. H&M sanoi suoraan, että tilaavat ihan muutamia "erityiskokoja" ja yleensä ne menevätkin aika nopeasti. Kysyisinkin, onko kellään antaa vinkkiä, mistä mahtaisi löytyä tämänkin koon liivejä jotka eivät maksaisi ihan maltaita kuitenkaan?

Kuten huomaatte, noissa vaaleanpunaisissa on sisällä push-upit joita ei valitettavasti saanut irroitettua. Itselleni oli jotenkin ihan järkytys huomata, mitä push-upeilla oikeasti tarkoitetaan; ennenhän ostin niitä siis lähinnä sen takia että suippomainen rintani asettui sinne mukavasti ja niillä sai rinnat näyttämään aika helposti "normaaleilta". Nyt sitten kun sitä täytettä on jo rinnassa itsessään, niin herranen aika, nehän suorastaan pomppaavat syliin noista! Oli pakko ottaa kuitenkin, ihan vaan kokeilumielessä; saa nähdä totunko ikinä vai pysynkö vaan kiltisti huomaamattomammissa malleissa... Kovia kokenut poikaystäväkin taisi taas hiukan pelästyä näitä, muutos on kuitenkin melkoinen ja varsin käsinkosketeltava verrattuna aikaisempaan lookiin.

Nyt kun muuten kokeilin vaatteitani uudestaan rintaliivien kanssa (ei siis urheilu/tukiliivien), harmikseni oli todettava että eivät kaikki jakut tai tiukemmat paitapuserot enää sitten menneetkään päälle. Toisaalta, ihan se ja sama; edelleenkin olen enemmänkin kuin tyytyväinen leikkaukseen ja muutama uusi vaatehankinta ei ole mitään sen rinnalla että niistä pystyy nauttimaan ihan uudella tavalla!

Vielä yksi kuva tähän loppuun; olen erityisen tyytyväinen lopputulokseen siksi, että kirurgi on osannut oikeasti rakentaa ihan juuri oikean kokoiset tissit suhteessa vartalooni:

Viikko 3: rinnoissa anatomiset implantit

Hei taas! Ensi viikolla on jo kuukausi leikkauksesta ja normaali elämä voi alkaa. Tämä kolmas viikko onkin sujunut jo melko rutiinilla; olen pitänyt Triumphin tukiliiviä yötäpäivää ja kiristellyt olkaimia sitä mukaa kun turvotus on milli milliltä lähtenyt ja liivi löysistynyt. Nänneihin päädyin vaihtamaan Micropore -teippejä noin neljän-viiden päivän vaihtovälillä, ja eilen olikin taas vaihtopäivä, josta hyödynsin "tuuletustaukoa" ja nappasin tisuista kuvan "au naturel":

Arvista lähtee aina muutama kökkäre kuivunutta verta/eritettä pois kun teipit vaihtaa, ja yllätys olikin suuri kun taas tsekkasin arvet läpi ja olivat parantuneet mielestäni aivan huimasti viime kerrasta. Uskon, että kun tarkastuskäynnillä nappaavat vielä nuo näkyvät tikinjämät pois, paraneminen voi kunnolla alkaa ja kyllä noista nätit tulee. Teippien vaihto ei omalla kohdallani ole tehnyt yhtään kipeää millään kerralla.

Eilen tipahti postiluukusta loppuarviokirje HUSilta, ja vihdoin sain varmuuden siitä, mitä tavaraa rinnoissa on sisällä: anatomiset implantit lihaksen päällä, 160/165g. Eikös tuo nyt tarkoitakin sitä että toisessa on suurempi? Ja anatomisethan on siis pisaran malliset, hassua että päätyvätkin sitten niihin kun aluksi kirurgi oli ihan varma että laittaa pyöreät. No, ovatpahan sitten vielä luonnollisemman näköiset. Kirjeessä todetaan myös, että "potilaalla A-kupin tubulaariset rinnat, vasen selkeästi pienempi. Tehty aerolareduktio (ilmeisesti nännipihan pienennys?), tubulaarista kudosta halkaistu vertikaalisesti, asetettu anatomiseen 160/165g proteesit subglandulaarisesti (ilmeisesti lihaksen päälle?)". Melkoista kapulakieltä..

Huvittavaa on mielestäni se, että ihan oikeasti tuo vasen on nyt huomattavasti suurempi kuin oikea. Eli kun ennen oli toisin päin. Pohdin jo kirjeen saatuani josko implantti olisi voinut jotenkin kääntyä rinnan sisällä, mutta tosiaan varmaan kokoero johtuu vaan tuosta 5g suuremmasta implantista ja ehkä siitä, että turvotus ei ole vieläkään hellittänyt. Mutta siis, ihan sama minulle; olen kaiken kaikkiaan niin tyytyväinen että yksi pieni kokoero näissä rinnoissa lähinnä naurattaa :)

Jännää mennä sinne tarkastukseen parin viikon päästä, pitääkin varmaan tehdä lista kaikista kysymyksistä mitä nyt on herännyt.

Viikko 2: rintaliiviostoksilla leikkauksen jälkeen

Heipä hei taas, yllä tilannekuva kahden viikon jälkeen leikkauksesta. Vasen tissi tuntuu vihdoin alkaneen "laskeutua" ja turvotuskin hiljalleen kadota. Tuntoaistissa ei liiemmin ole tapahtunut muutoksia verrattuna viikon takaiseen tilanteeseen, vieläkin melko turta erityisesti rinnan alta. Oikean tissin paraneminen sitä vastoin edistyy mitä mainioimmin ja sen osalta ei oikeastaan enää huomaakaan, että leikkauksessa on tullut käytyä. Oikea rinta on myös edelleen pienempi kuin vasen, mutta ei enää häiritsevästi.

Kaksi viikkoa on melko tärkeä rajapyykki toipumisen kannalta, koska tukivyöstä on lupa luopua ja salilla käynti ja muu kevyt liikunta on vihdoin sallittua. Onkin melko huvittavaa, että vaikka olin odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, tosipaikan tullen meinasi tulla pupu pöksyyn. Erityisen hankalaksi koin tukivyöstä luopumisen; tuntui, että pelkkien liivien kanssa tissit hölskyvät sinne tänne ja näin jopa painajaisia implanttien menemisestä pois paikoiltaan :-) Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, ettei tuossa kohtaa ennen ole ollut mitään mikä heiluisi mihinkään suuntaan...

Bye bye tukivyö!

Sairaalasta annettiin mukaan LYMED - nimisen suomalaisen valmistajan tukiliivit. Minulle laitettiin lähtöpäivänä päälle koko M, joka turvotuksen laskiessa muuttui mielestäni liian löysäksi, ja tilasinkin viime viikolla suoraan valmistajalta uudet liivit kokoa S. Liivit ovat mukavat päällä, mutta ei niitä kyllä kauneutta ajatellen ole tehty; liivin muoto linttaa rinnat omituisesti maata kohti ja uusista pyöreistä muodoista nauttiminen ei kyllä käy mielessäkään. Kun vihdoin haluaisi tukivyöstä luopumisen jälkeen laittaa jotakin nätimpää (=tiukempaa) vaatetta päälle, liivi pilaa ilon melko totaalisesti:

Tästä suivaantuneena marssinkin eilen Sokokselle, ja sympaattisen rintaliivimyyjän avustuksella löysin Triumphilta oikein ihanat uudet tukiliivit, jotka tuovat esiin kauniisti rinnan oikean muodon. Lisäksi ne tuntuvatkin päällä jotenkin tukevammilta kuin nuo Lymedit. Myyjä sanoi, että niitä kuulemma menee paljon nimenomaan rintaleikkauspotilaille.

Koko liivienhakuprosessi sai koomisia piirteitä, kun raahasin sovituskoppiin parisenkymmentä paria liivejä kokoakselillä B70 - C75, ollen melko vakuuttunut siitä että kokoni olisi varmaankin lähellä B75:ä. Yllätys olikin melkoinen, kun älysin että jokainen B kuppi oli näille rinnoille melkein järjestään auttamatta liian pieni! Kotona olin aikaisemmin jo kokeillut läpi vanhat A75 liivini, jotka eivät tietystikään mahtuneet päälle, mutta eivät nämä uudet rinnat nyt B:tä suuremmilta mielestäni näytä. No, raahattuani uuden satsin C -kupin liivejä koppiin, myyjä iski minulta luun kurkkuun ilmoittamalla että kokoni näyttää enemmän D70:ltä kuin C75:ltä. Huhhuh, oli siinä nieleskelemistä. Nämä Triumphit ovat nyt kokoa C75, koska tuota D70:tä heillä ei ollut:

Itse kyllä suhtaudun edelleen melko skeptisesti tuohon ehdotettuun kokoon, katsotaan uudestaan parin viikon päästä kun menen uusimaan alusvaatteita; voihan olla, että näissä vieläkin on turvotusta vaikkei sitä niin näkyvästi enää huomaakaan.

Rintojen suurennuksesta toipuminen, viikko 1

Noniin, nyt on sitten kulunut puolitoista viikkoa leikkauksesta. Kaikki on sujunut aivan erinomaisen hyvin; en tiedä johtuneeko  hyvästä kunnostani vai onko minulla vaan tavallista alhaisempi kipukynnys, mutta en olisi uskonut että näin vähällä tästä pääsisi (koputetaan puuta!). Kipuilua ei pahemmin ole esiintynyt ensimmäisien kahden päivän jälkeen, ja kolmantena päivänä uskaltauduin jo pienelle kävelylle. Sen jälkeen olenkin käynyt pidemmilläkin kävelylenkeillä (eilen 1.5h) ja viime päivinä viettänyt käytännössä jo ihan normaalia elämää tissieni kanssa. Ensi viikolla suunnitelmissa olisi aloittaa salilla käynti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois neljäntenä päivänä. Kyljelläni aloin nukkua varovaisesti 6. päivän jälkeen.

Tässä ensin kuvat tasan viikon jälkeen operaatiosta:

Kuten huomaatte, turvotus on selvästi laskeutunut ja eteenkin tuo oikeanpuoleinen on toipunut todella hyvin; tuntoaisti toimii täydellisesti ja minkäänlaisia kipuja ei ole edes rintaa hiukan kovakouraisemmin koskiessa. Vasemmassa on havaittavissa enemmän pinkeyttä, ja tuntoa ei ole nännin alla vieläkään. Oletan, että aisti on kuitenki palaamassa, koska viime päivinä nännissä on alkanut tuntua kosketus. Muistaakseni n. 3kk oli takarajana tunnon palaamiselle, joten onhan tässä vielä hyvin aikaa. Kuvista myös huomaa, että tissit eivät ole aivan symmetriset; vasen on suurempi ja nännit katsovat aavistuksen eri suuntiin. Tästä ei kuulemma kuitenkaan tulisi olla huolestunut, koska leikkauksesta on niin vähän aikaa; vasta n. 3kk jälkeen alkavat asettua lopullisiin paikkoihinsa. Muoto on kummassakin kuitenkin tosi nätti, ja poikaystäväkin oli sitä mieltä että parempi vaan etteivät ole ihan 100 % täydelliset, näyttävät näin luonnollisemmilta:

Ainoaksi ongelmaksi on nyt muodostunut epätietoisuus jälkihoidossa. Sairaalassa pökkyrässä ollessani en älynnyt kirjata kirurgin ohjeita mihinkään ylös; kirjallinen ohje jonka sain hoitajalta, ei taas mielestäni vastaa ihan sitä mitä kirurgi minulle kertoi: hän sanoi, että esimerkiksi tukivyötä rintojen päällä tulisi pitää yötäpäivää viikko ja sen jälkeen viikko öisin, mutta ohjeessa lukee että yötäpäivää kaksi viikkoa. Myös nännien ympärillä olevat teipit ovat herättäneet hämmennystä: muistaakseni kirurgi sanoi, että jos ne lähtevät pois, niin minun tulisi laittaa itse uudet Micropore teipit arpien päälle. Saadussa ohjeessa taas lukee, että teipit poistetaan 12.5. tarkastuskäynnin yhteydessä. Soitin eilen osastolle, ja puhelimessa hoitaja neuvoi ottamaan teipit pois jos alla on yhtään ilmaa/kuprua/verta, ja sen jälkeen olemaan vaan ilman mitään, koska tikit ovat sulavat.

Tästä rohkaistuneena otin sitten tänään pois teipit oikean rinnan nännistä. Lopputulos ei mielestäni ole yhtään niin karu kuin mitä odotin (joskin poikaystävän reaktio kertoi toista :-) :

Koska haava ei vuoda enää mistään kohti yhtään ja näyttää olevan umpeutunut, ajattelin toistaiseksi katsoa, kuinka teipittä olo sujuu. Huolta herättää hieman netin keskustelupalstoilla mainitut silikonilevyt ja arpiteipit, jotka ehkäisevät arven muodostumista; en ole kuitenkaan varma, josko nämä tehoavat vain normaaleilla tikeillä kokoonkursittuun haavaan? Vai pitäisikö niitä laittaa näihinkin? Toivottavasti asiaan saadaan pian selvyys.

En vieläkään tiedä, mikä kuppikokoni on tällä hetkellä; yritin mallailla päälle vanhoja A75 liivejä mutta ainakin tuon vasemmanpuoleisen osalta olivat liian pienet. Veikkaan että on nyt pieni B, mutta asia selvinnee kun turvotus on kokonaan laskenut. Alussa olin hiukan masentunut, kun turvotuksen laskiessa rintojen leikkauksenjälkeinen koko pieneni aika huomattavasti, mutta tarkemmin ajateltuna olen kyllä käsittämättömän tyytyväinen siihen kuinka ne mittasuhteiltaan sopivat muuhun vartalooni niin hienosti :-) Kukaan sellainen tuttu jolle asiasta ei ole kerrottu, tuskin koskaan tajuaa että olen jossain välissä käynyt suurentamassa rintani, koska ennen käytin säännönmukaisesti push-upeja. Lisäksi tässä säästyy myös uusien vaatteiden ostamiselta, selviän todennäköisesti alusvaatekaupassa käynnillä.

Laittelen lisää kuvia taas viikon päästä! Kommenttikenttä on nyt myös avoin, joten jos haluatte kysyä jotain, niin sinne voi nyt kirjoitella.

Tubulaaristen tai kehityshäiriöisten rintojen korjausleikkaus

Vaiva josta moni kärsii, mutta suurin osa vaikenee. Tubulaarisilla tai kehityshäiriöisillä rinnoilla tarkoitetaan tapausta, jossa rintakudosta ei ole muodostunut rintoihin normaalisti. Rinta on muodoltaan putkimainen "ketunnokka" jossa nännipiha on laajentunut ja rinnan alla on usein vähän tai ei ollenkaan kudosta. Toisin sanoen ainakin lähes kolmekymppisen  kirjoittajan kohdalla oli siis jumituttu siihen samaan lookiin mikä saavutettiin 15 kesäisenä. Usein kehityshäiriöön liittyy myös rintojen asymmetria eli epäsymmetrisyys. Vaiva on synnynnäinen ja on toistaiseksi epäselvää, mistä se johtuu. 

Kirjoittaja kävi läpi rintojen korjausleikkauksen julkisella. Useimmilla keskustelupalstoilla liikkuu laajalti virheellistä tietoa siitä, että ko. leikkauksia ei julkisella tehtäisi tai että niitä ei korvattaisi kokonaan. Haluaisinkin tähän alkuun heti oikaista, että kyllä niitä tehdään ja korvataan ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi rintojen pienennysleikkauksia. Toki riippuu tubulaarisuuden/kehityshäiriön asteesta lähdetäänkö operaatiota tekemään, ja varsinkaan kovin nuorille ei ymmärtääkseni ole suositeltavaa ko. leikkausta tehdä rinnan kehityksen ollessa vielä kesken.

Itsellä prosessi alkoi ihan normaalisti omalle terveysasemalle hakeutuessa. Asun pk-seudulla. Omalääkärille selitin ongelman ja kerroin näin kolmenkympin lähestyessä alkaneeni kiusaantumaan jokseenkin omalaatuisista teinitisseistäni, jotka eivät vuosia jatkuneen rankan punttitreeninkään tuloksena muokkautuneet yhtään pyöreämmiksi tai naisellisemmiksi. En tyhmyyksissäni säilyttänyt kuvia joita otin ennen leikkausta, mutta olen ottanut yhteyttä sairaalaan josta toivottavasti lähettävät siellä otetut kuvat minulle piakkoin. Jotta kuitenkin jo nyt saisitte käsityksen siitä, millaiset rintani olivat, alla muutama kuva jotka yhdistämällä voi havainnoillistaa ongelmani:

Kuva lainattu Suomi24 keskustelupalstalta

Hakeuduin siis terveyskeskukseen ja sain kuin sainkin lähetteen plastiikkakirurgian poliklinikalle. Käsitykseni (ja kuulemani) mukaan valitettavan useat terveyskeskuslääkärit eivät ole tietoisia tästä ongelmasta, vähättelyä esiintyy usein ja lähetteen saaminen voi olla hankalaa. Varsinkin jos vastaanottohuoneessa on kylmä, on vaivan selittäminen tiukassa:  kylmässähän tissit ovat ihan erinäköiset, kun suuret nännit kurtistuvat pieniksi ja söpöiksi ja koko tissi näyttää lähes normaalilta. Yritä siinä sitten selitellä että "ei ne yleensä oo tälläset".

Minulla oli kuitenkin tuuria: sain lähetteen postilaatikkoon jo viikon kuluttua käynnistä. Aika plastiikkakirurgin konsultaatioon oli varattu parin kuukauden päähän Töölön sairaalaan. Sinne mennessäni jännitti hirmuisesti ja mietin, josko suostuvat / pystyvät vaivaa korjaamaan. Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin: kirurgi oli empaattinen ja suorasanainen naishenkilö joka ensinäkemältä totesi että kehityshäiriöhän rinnoissani on ja lisäksi vielä pienehkö asymmetria (vasen rinta hiukan suurempi). Kyllä siinä tippa tuli linssiin kun monen vuoden jälkeen joku tunnustaa ongelmani ja lupaa vielä korjata asian kuntoon. Kirurgi vielä pahoitteli, etten ollut älynnyt tulla jo paria vuotta aiemmin vaan lykännyt asiaa näin pitkälle.

Jo parin kuukauden päästä konsultaatiosta tuli soitto peruutuspaikasta, jota en ikävä kyllä voinut ottaa vastaan; mutta leikkausjono ei siis todellakaan ole välttämättä sitä ennustettua kuutta kuukautta. Lopulta saatiin aika sovittua puolentoista viikon päähän ja piinaava odotus alkoi. Järkytys olikin suuri, kun leikkauspäivää edeltävänä iltapäivänä tuli soitto jonohoitajalta, että leikkaukseni on peruttu! Kuulemma liian monta akuuttia tapausta tullut sisään ja paikkoja ei yksinkertaisesti ollut vapaana. Olihan siinä pasmat sekaisin hetken aikaa, tarkoitus oli ollut sinä iltapäivänä mennä ottamaan labrat sun muut, mutta toisaalta pitää ymmärtää että julkisella sairaalalla on velvoitteensa ja toki akuutit tapaukset menevät tällaisen edelle.

Parin lisäviikon jälkeen koitti odotettu päivä ja onneksi tällä kertaa mitään puheluita ei enää tullut. Menin sairaalaan aikaisin aamulla, ottivat verikokeen ja valokuvat, tapasin kirurgin uudestaan ja kävimme läpi leikkaustavan: implantit laitettaisiin, kudosta muussattaisiin ja nännit pienennettäisiin. Melkoinen prosessi! Tarkkaa implantin kokoa hän ei tuossa vaiheessa osannut sanoa vaan totesi että katsotaan sitten leikkaustilanteessa mikä parhaiten minulle istuu. Pienimmät proteesit ovat 80g, hän oli kuulemma ajatellut minulle n. 110g ja pyöreää, että saataisiin muoto muutettua kokonaan. Kysyi toiveistani, ilmoitin ettei oikeastaan ole muuta kuin että toivon että tissit ovat ihan eri näköiset kuin nyt.

Leikkausta ennen minulle annettiin diapam ja itse leikkaus kestikin yllättävän pitkään, nukutukseen menin puoli yksitoista aamulla ja kolmelta iltapäivällä toivat heräämöön. Kaiketi siinä oli sitten katsottu tarkkaan eri vaihtoehtoja ja tekniikoita. Olivat päätyneet laittamaan toiseen 165g ja toiseen 160g; tällä korjattiin myös asymmetria. Nännit oli pienennetty 3.3cm kokoisiksi. Implantit laitettiin lihaksen päälle ovat muodoltaan pyöreät. Ihanaa oli myös, että kudoksen muussaaminen ja implantin laitto oli toteutettu nännin kautta eli minulle ei tullut mitään muita arpia nännin ympäryksen tikkien lisäksi - ja nekin ovat sulavat.

Herätessäni olin pirteä kuin peipponen eikä mennyt kauaakaan kun jo pääsin osastolle. Kipuja ei pahemmin ollut; tuntuukin ihan yliampuvilta suurin osa nettikirjoitteluiden peloitteluista. Toki jokaisella on erilainen kipukynnys, mutta lähennä minulla rintakehää aristi ja nännejä hiukan pisteli. Ei kuitenkaan mitenkään häiritsevän paljon. Yön vietin osastolla ja seuraavana päivänä pääsin kotiin joskus kello 12 jälkeen.

Jälkihoitona pidän tukiliivejä kuukauden yötäpäivää ja ns. remmiä rintojen päällä kaksi viikkoa; sen tarkoitus on estää implantteja pumpsahtamasta liian ylös. Selällään tulisi nukkua n. 4 yötä, sitten voi jo hiljalleen kääntyä kyljelleen. Koska minulla on vain sulavat tikit nänneissä, ei tarvetta tikkien poistoon sairaalassa ole; haavateipit putoavat jossain vaiheessa pois omaa tahtia ja mikäli teräviä tikinpäitä näkyy, ne voi nypätä pois jos suurin osa on sulanut.

Tässä muutama kuva kotiin päästessä, eli päivä leikkauksen jälkeen:

Aika täydellisiltä ne omaan silmään näyttävät. Toki ovat kovin pinkeät vielä ja turvoksissa, joten koko tuosta varmasti tulee pienenemään ja muoto laskeutumaan luonnollisemmaksi; mutta en kyllä ikinä olisi uskonut että voi näin hienot vielä joku päivä saada kannettavaksi. Päivitän tänne blogiin kuvia sitä mukaa kun paraneminen edistyy; tarkoituksena olisi ottaa kuvat viikottain.