Viikko 3: rinnoissa anatomiset implantit

Hei taas! Ensi viikolla on jo kuukausi leikkauksesta ja normaali elämä voi alkaa. Tämä kolmas viikko onkin sujunut jo melko rutiinilla; olen pitänyt Triumphin tukiliiviä yötäpäivää ja kiristellyt olkaimia sitä mukaa kun turvotus on milli milliltä lähtenyt ja liivi löysistynyt. Nänneihin päädyin vaihtamaan Micropore -teippejä noin neljän-viiden päivän vaihtovälillä, ja eilen olikin taas vaihtopäivä, josta hyödynsin "tuuletustaukoa" ja nappasin tisuista kuvan "au naturel":

Arvista lähtee aina muutama kökkäre kuivunutta verta/eritettä pois kun teipit vaihtaa, ja yllätys olikin suuri kun taas tsekkasin arvet läpi ja olivat parantuneet mielestäni aivan huimasti viime kerrasta. Uskon, että kun tarkastuskäynnillä nappaavat vielä nuo näkyvät tikinjämät pois, paraneminen voi kunnolla alkaa ja kyllä noista nätit tulee. Teippien vaihto ei omalla kohdallani ole tehnyt yhtään kipeää millään kerralla.

Eilen tipahti postiluukusta loppuarviokirje HUSilta, ja vihdoin sain varmuuden siitä, mitä tavaraa rinnoissa on sisällä: anatomiset implantit lihaksen päällä, 160/165g. Eikös tuo nyt tarkoitakin sitä että toisessa on suurempi? Ja anatomisethan on siis pisaran malliset, hassua että päätyvätkin sitten niihin kun aluksi kirurgi oli ihan varma että laittaa pyöreät. No, ovatpahan sitten vielä luonnollisemman näköiset. Kirjeessä todetaan myös, että "potilaalla A-kupin tubulaariset rinnat, vasen selkeästi pienempi. Tehty aerolareduktio (ilmeisesti nännipihan pienennys?), tubulaarista kudosta halkaistu vertikaalisesti, asetettu anatomiseen 160/165g proteesit subglandulaarisesti (ilmeisesti lihaksen päälle?)". Melkoista kapulakieltä..

Huvittavaa on mielestäni se, että ihan oikeasti tuo vasen on nyt huomattavasti suurempi kuin oikea. Eli kun ennen oli toisin päin. Pohdin jo kirjeen saatuani josko implantti olisi voinut jotenkin kääntyä rinnan sisällä, mutta tosiaan varmaan kokoero johtuu vaan tuosta 5g suuremmasta implantista ja ehkä siitä, että turvotus ei ole vieläkään hellittänyt. Mutta siis, ihan sama minulle; olen kaiken kaikkiaan niin tyytyväinen että yksi pieni kokoero näissä rinnoissa lähinnä naurattaa :)

Jännää mennä sinne tarkastukseen parin viikon päästä, pitääkin varmaan tehdä lista kaikista kysymyksistä mitä nyt on herännyt.

Viikko 2: rintaliiviostoksilla leikkauksen jälkeen

Heipä hei taas, yllä tilannekuva kahden viikon jälkeen leikkauksesta. Vasen tissi tuntuu vihdoin alkaneen "laskeutua" ja turvotuskin hiljalleen kadota. Tuntoaistissa ei liiemmin ole tapahtunut muutoksia verrattuna viikon takaiseen tilanteeseen, vieläkin melko turta erityisesti rinnan alta. Oikean tissin paraneminen sitä vastoin edistyy mitä mainioimmin ja sen osalta ei oikeastaan enää huomaakaan, että leikkauksessa on tullut käytyä. Oikea rinta on myös edelleen pienempi kuin vasen, mutta ei enää häiritsevästi.

Kaksi viikkoa on melko tärkeä rajapyykki toipumisen kannalta, koska tukivyöstä on lupa luopua ja salilla käynti ja muu kevyt liikunta on vihdoin sallittua. Onkin melko huvittavaa, että vaikka olin odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, tosipaikan tullen meinasi tulla pupu pöksyyn. Erityisen hankalaksi koin tukivyöstä luopumisen; tuntui, että pelkkien liivien kanssa tissit hölskyvät sinne tänne ja näin jopa painajaisia implanttien menemisestä pois paikoiltaan :-) Asiaan varmaan vaikuttaa sekin, ettei tuossa kohtaa ennen ole ollut mitään mikä heiluisi mihinkään suuntaan...

Bye bye tukivyö!

Sairaalasta annettiin mukaan LYMED - nimisen suomalaisen valmistajan tukiliivit. Minulle laitettiin lähtöpäivänä päälle koko M, joka turvotuksen laskiessa muuttui mielestäni liian löysäksi, ja tilasinkin viime viikolla suoraan valmistajalta uudet liivit kokoa S. Liivit ovat mukavat päällä, mutta ei niitä kyllä kauneutta ajatellen ole tehty; liivin muoto linttaa rinnat omituisesti maata kohti ja uusista pyöreistä muodoista nauttiminen ei kyllä käy mielessäkään. Kun vihdoin haluaisi tukivyöstä luopumisen jälkeen laittaa jotakin nätimpää (=tiukempaa) vaatetta päälle, liivi pilaa ilon melko totaalisesti:

Tästä suivaantuneena marssinkin eilen Sokokselle, ja sympaattisen rintaliivimyyjän avustuksella löysin Triumphilta oikein ihanat uudet tukiliivit, jotka tuovat esiin kauniisti rinnan oikean muodon. Lisäksi ne tuntuvatkin päällä jotenkin tukevammilta kuin nuo Lymedit. Myyjä sanoi, että niitä kuulemma menee paljon nimenomaan rintaleikkauspotilaille.

Koko liivienhakuprosessi sai koomisia piirteitä, kun raahasin sovituskoppiin parisenkymmentä paria liivejä kokoakselillä B70 - C75, ollen melko vakuuttunut siitä että kokoni olisi varmaankin lähellä B75:ä. Yllätys olikin melkoinen, kun älysin että jokainen B kuppi oli näille rinnoille melkein järjestään auttamatta liian pieni! Kotona olin aikaisemmin jo kokeillut läpi vanhat A75 liivini, jotka eivät tietystikään mahtuneet päälle, mutta eivät nämä uudet rinnat nyt B:tä suuremmilta mielestäni näytä. No, raahattuani uuden satsin C -kupin liivejä koppiin, myyjä iski minulta luun kurkkuun ilmoittamalla että kokoni näyttää enemmän D70:ltä kuin C75:ltä. Huhhuh, oli siinä nieleskelemistä. Nämä Triumphit ovat nyt kokoa C75, koska tuota D70:tä heillä ei ollut:

Itse kyllä suhtaudun edelleen melko skeptisesti tuohon ehdotettuun kokoon, katsotaan uudestaan parin viikon päästä kun menen uusimaan alusvaatteita; voihan olla, että näissä vieläkin on turvotusta vaikkei sitä niin näkyvästi enää huomaakaan.

Rintojen suurennuksesta toipuminen, viikko 1

Noniin, nyt on sitten kulunut puolitoista viikkoa leikkauksesta. Kaikki on sujunut aivan erinomaisen hyvin; en tiedä johtuneeko  hyvästä kunnostani vai onko minulla vaan tavallista alhaisempi kipukynnys, mutta en olisi uskonut että näin vähällä tästä pääsisi (koputetaan puuta!). Kipuilua ei pahemmin ole esiintynyt ensimmäisien kahden päivän jälkeen, ja kolmantena päivänä uskaltauduin jo pienelle kävelylle. Sen jälkeen olenkin käynyt pidemmilläkin kävelylenkeillä (eilen 1.5h) ja viime päivinä viettänyt käytännössä jo ihan normaalia elämää tissieni kanssa. Ensi viikolla suunnitelmissa olisi aloittaa salilla käynti. Kipulääkkeet jätin kokonaan pois neljäntenä päivänä. Kyljelläni aloin nukkua varovaisesti 6. päivän jälkeen.

Tässä ensin kuvat tasan viikon jälkeen operaatiosta:

Kuten huomaatte, turvotus on selvästi laskeutunut ja eteenkin tuo oikeanpuoleinen on toipunut todella hyvin; tuntoaisti toimii täydellisesti ja minkäänlaisia kipuja ei ole edes rintaa hiukan kovakouraisemmin koskiessa. Vasemmassa on havaittavissa enemmän pinkeyttä, ja tuntoa ei ole nännin alla vieläkään. Oletan, että aisti on kuitenki palaamassa, koska viime päivinä nännissä on alkanut tuntua kosketus. Muistaakseni n. 3kk oli takarajana tunnon palaamiselle, joten onhan tässä vielä hyvin aikaa. Kuvista myös huomaa, että tissit eivät ole aivan symmetriset; vasen on suurempi ja nännit katsovat aavistuksen eri suuntiin. Tästä ei kuulemma kuitenkaan tulisi olla huolestunut, koska leikkauksesta on niin vähän aikaa; vasta n. 3kk jälkeen alkavat asettua lopullisiin paikkoihinsa. Muoto on kummassakin kuitenkin tosi nätti, ja poikaystäväkin oli sitä mieltä että parempi vaan etteivät ole ihan 100 % täydelliset, näyttävät näin luonnollisemmilta:

Ainoaksi ongelmaksi on nyt muodostunut epätietoisuus jälkihoidossa. Sairaalassa pökkyrässä ollessani en älynnyt kirjata kirurgin ohjeita mihinkään ylös; kirjallinen ohje jonka sain hoitajalta, ei taas mielestäni vastaa ihan sitä mitä kirurgi minulle kertoi: hän sanoi, että esimerkiksi tukivyötä rintojen päällä tulisi pitää yötäpäivää viikko ja sen jälkeen viikko öisin, mutta ohjeessa lukee että yötäpäivää kaksi viikkoa. Myös nännien ympärillä olevat teipit ovat herättäneet hämmennystä: muistaakseni kirurgi sanoi, että jos ne lähtevät pois, niin minun tulisi laittaa itse uudet Micropore teipit arpien päälle. Saadussa ohjeessa taas lukee, että teipit poistetaan 12.5. tarkastuskäynnin yhteydessä. Soitin eilen osastolle, ja puhelimessa hoitaja neuvoi ottamaan teipit pois jos alla on yhtään ilmaa/kuprua/verta, ja sen jälkeen olemaan vaan ilman mitään, koska tikit ovat sulavat.

Tästä rohkaistuneena otin sitten tänään pois teipit oikean rinnan nännistä. Lopputulos ei mielestäni ole yhtään niin karu kuin mitä odotin (joskin poikaystävän reaktio kertoi toista :-) :

Koska haava ei vuoda enää mistään kohti yhtään ja näyttää olevan umpeutunut, ajattelin toistaiseksi katsoa, kuinka teipittä olo sujuu. Huolta herättää hieman netin keskustelupalstoilla mainitut silikonilevyt ja arpiteipit, jotka ehkäisevät arven muodostumista; en ole kuitenkaan varma, josko nämä tehoavat vain normaaleilla tikeillä kokoonkursittuun haavaan? Vai pitäisikö niitä laittaa näihinkin? Toivottavasti asiaan saadaan pian selvyys.

En vieläkään tiedä, mikä kuppikokoni on tällä hetkellä; yritin mallailla päälle vanhoja A75 liivejä mutta ainakin tuon vasemmanpuoleisen osalta olivat liian pienet. Veikkaan että on nyt pieni B, mutta asia selvinnee kun turvotus on kokonaan laskenut. Alussa olin hiukan masentunut, kun turvotuksen laskiessa rintojen leikkauksenjälkeinen koko pieneni aika huomattavasti, mutta tarkemmin ajateltuna olen kyllä käsittämättömän tyytyväinen siihen kuinka ne mittasuhteiltaan sopivat muuhun vartalooni niin hienosti :-) Kukaan sellainen tuttu jolle asiasta ei ole kerrottu, tuskin koskaan tajuaa että olen jossain välissä käynyt suurentamassa rintani, koska ennen käytin säännönmukaisesti push-upeja. Lisäksi tässä säästyy myös uusien vaatteiden ostamiselta, selviän todennäköisesti alusvaatekaupassa käynnillä.

Laittelen lisää kuvia taas viikon päästä! Kommenttikenttä on nyt myös avoin, joten jos haluatte kysyä jotain, niin sinne voi nyt kirjoitella.

Tubulaaristen tai kehityshäiriöisten rintojen korjausleikkaus

Vaiva josta moni kärsii, mutta suurin osa vaikenee. Tubulaarisilla tai kehityshäiriöisillä rinnoilla tarkoitetaan tapausta, jossa rintakudosta ei ole muodostunut rintoihin normaalisti. Rinta on muodoltaan putkimainen "ketunnokka" jossa nännipiha on laajentunut ja rinnan alla on usein vähän tai ei ollenkaan kudosta. Toisin sanoen ainakin lähes kolmekymppisen  kirjoittajan kohdalla oli siis jumituttu siihen samaan lookiin mikä saavutettiin 15 kesäisenä. Usein kehityshäiriöön liittyy myös rintojen asymmetria eli epäsymmetrisyys. Vaiva on synnynnäinen ja on toistaiseksi epäselvää, mistä se johtuu. 

Kirjoittaja kävi läpi rintojen korjausleikkauksen julkisella. Useimmilla keskustelupalstoilla liikkuu laajalti virheellistä tietoa siitä, että ko. leikkauksia ei julkisella tehtäisi tai että niitä ei korvattaisi kokonaan. Haluaisinkin tähän alkuun heti oikaista, että kyllä niitä tehdään ja korvataan ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi rintojen pienennysleikkauksia. Toki riippuu tubulaarisuuden/kehityshäiriön asteesta lähdetäänkö operaatiota tekemään, ja varsinkaan kovin nuorille ei ymmärtääkseni ole suositeltavaa ko. leikkausta tehdä rinnan kehityksen ollessa vielä kesken.

Itsellä prosessi alkoi ihan normaalisti omalle terveysasemalle hakeutuessa. Asun pk-seudulla. Omalääkärille selitin ongelman ja kerroin näin kolmenkympin lähestyessä alkaneeni kiusaantumaan jokseenkin omalaatuisista teinitisseistäni, jotka eivät vuosia jatkuneen rankan punttitreeninkään tuloksena muokkautuneet yhtään pyöreämmiksi tai naisellisemmiksi. En tyhmyyksissäni säilyttänyt kuvia joita otin ennen leikkausta, mutta olen ottanut yhteyttä sairaalaan josta toivottavasti lähettävät siellä otetut kuvat minulle piakkoin. Jotta kuitenkin jo nyt saisitte käsityksen siitä, millaiset rintani olivat, alla muutama kuva jotka yhdistämällä voi havainnoillistaa ongelmani:

Kuva lainattu Suomi24 keskustelupalstalta

Hakeuduin siis terveyskeskukseen ja sain kuin sainkin lähetteen plastiikkakirurgian poliklinikalle. Käsitykseni (ja kuulemani) mukaan valitettavan useat terveyskeskuslääkärit eivät ole tietoisia tästä ongelmasta, vähättelyä esiintyy usein ja lähetteen saaminen voi olla hankalaa. Varsinkin jos vastaanottohuoneessa on kylmä, on vaivan selittäminen tiukassa:  kylmässähän tissit ovat ihan erinäköiset, kun suuret nännit kurtistuvat pieniksi ja söpöiksi ja koko tissi näyttää lähes normaalilta. Yritä siinä sitten selitellä että "ei ne yleensä oo tälläset".

Minulla oli kuitenkin tuuria: sain lähetteen postilaatikkoon jo viikon kuluttua käynnistä. Aika plastiikkakirurgin konsultaatioon oli varattu parin kuukauden päähän Töölön sairaalaan. Sinne mennessäni jännitti hirmuisesti ja mietin, josko suostuvat / pystyvät vaivaa korjaamaan. Kaikki sujui kuitenkin paremmin kuin hyvin: kirurgi oli empaattinen ja suorasanainen naishenkilö joka ensinäkemältä totesi että kehityshäiriöhän rinnoissani on ja lisäksi vielä pienehkö asymmetria (vasen rinta hiukan suurempi). Kyllä siinä tippa tuli linssiin kun monen vuoden jälkeen joku tunnustaa ongelmani ja lupaa vielä korjata asian kuntoon. Kirurgi vielä pahoitteli, etten ollut älynnyt tulla jo paria vuotta aiemmin vaan lykännyt asiaa näin pitkälle.

Jo parin kuukauden päästä konsultaatiosta tuli soitto peruutuspaikasta, jota en ikävä kyllä voinut ottaa vastaan; mutta leikkausjono ei siis todellakaan ole välttämättä sitä ennustettua kuutta kuukautta. Lopulta saatiin aika sovittua puolentoista viikon päähän ja piinaava odotus alkoi. Järkytys olikin suuri, kun leikkauspäivää edeltävänä iltapäivänä tuli soitto jonohoitajalta, että leikkaukseni on peruttu! Kuulemma liian monta akuuttia tapausta tullut sisään ja paikkoja ei yksinkertaisesti ollut vapaana. Olihan siinä pasmat sekaisin hetken aikaa, tarkoitus oli ollut sinä iltapäivänä mennä ottamaan labrat sun muut, mutta toisaalta pitää ymmärtää että julkisella sairaalalla on velvoitteensa ja toki akuutit tapaukset menevät tällaisen edelle.

Parin lisäviikon jälkeen koitti odotettu päivä ja onneksi tällä kertaa mitään puheluita ei enää tullut. Menin sairaalaan aikaisin aamulla, ottivat verikokeen ja valokuvat, tapasin kirurgin uudestaan ja kävimme läpi leikkaustavan: implantit laitettaisiin, kudosta muussattaisiin ja nännit pienennettäisiin. Melkoinen prosessi! Tarkkaa implantin kokoa hän ei tuossa vaiheessa osannut sanoa vaan totesi että katsotaan sitten leikkaustilanteessa mikä parhaiten minulle istuu. Pienimmät proteesit ovat 80g, hän oli kuulemma ajatellut minulle n. 110g ja pyöreää, että saataisiin muoto muutettua kokonaan. Kysyi toiveistani, ilmoitin ettei oikeastaan ole muuta kuin että toivon että tissit ovat ihan eri näköiset kuin nyt.

Leikkausta ennen minulle annettiin diapam ja itse leikkaus kestikin yllättävän pitkään, nukutukseen menin puoli yksitoista aamulla ja kolmelta iltapäivällä toivat heräämöön. Kaiketi siinä oli sitten katsottu tarkkaan eri vaihtoehtoja ja tekniikoita. Olivat päätyneet laittamaan toiseen 165g ja toiseen 160g; tällä korjattiin myös asymmetria. Nännit oli pienennetty 3.3cm kokoisiksi. Implantit laitettiin lihaksen päälle ovat muodoltaan pyöreät. Ihanaa oli myös, että kudoksen muussaaminen ja implantin laitto oli toteutettu nännin kautta eli minulle ei tullut mitään muita arpia nännin ympäryksen tikkien lisäksi - ja nekin ovat sulavat.

Herätessäni olin pirteä kuin peipponen eikä mennyt kauaakaan kun jo pääsin osastolle. Kipuja ei pahemmin ollut; tuntuukin ihan yliampuvilta suurin osa nettikirjoitteluiden peloitteluista. Toki jokaisella on erilainen kipukynnys, mutta lähennä minulla rintakehää aristi ja nännejä hiukan pisteli. Ei kuitenkaan mitenkään häiritsevän paljon. Yön vietin osastolla ja seuraavana päivänä pääsin kotiin joskus kello 12 jälkeen.

Jälkihoitona pidän tukiliivejä kuukauden yötäpäivää ja ns. remmiä rintojen päällä kaksi viikkoa; sen tarkoitus on estää implantteja pumpsahtamasta liian ylös. Selällään tulisi nukkua n. 4 yötä, sitten voi jo hiljalleen kääntyä kyljelleen. Koska minulla on vain sulavat tikit nänneissä, ei tarvetta tikkien poistoon sairaalassa ole; haavateipit putoavat jossain vaiheessa pois omaa tahtia ja mikäli teräviä tikinpäitä näkyy, ne voi nypätä pois jos suurin osa on sulanut.

Tässä muutama kuva kotiin päästessä, eli päivä leikkauksen jälkeen:

Aika täydellisiltä ne omaan silmään näyttävät. Toki ovat kovin pinkeät vielä ja turvoksissa, joten koko tuosta varmasti tulee pienenemään ja muoto laskeutumaan luonnollisemmaksi; mutta en kyllä ikinä olisi uskonut että voi näin hienot vielä joku päivä saada kannettavaksi. Päivitän tänne blogiin kuvia sitä mukaa kun paraneminen edistyy; tarkoituksena olisi ottaa kuvat viikottain.